Kävelin kohti Roadrace's Stablesia, tallia, jonne olin hevoseni, Evli Cagliostron, majoittanut. Evli Cagliostro, tai oikeastaan Becass, on musta hannoverori. Oikein mukava tapaus omasta mielestäni. Hyvä kenttäratsu vieläpä! Olin suunnitellut koko tämän päivän ohjelman jo valmiiksi, joten tallilla tietäisin mitä tehdä. Nopeutin askeliani ja kuulin koiran haukkuvan. Minua vastaan juoksi pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. Tervehdin koiraa hymyillen, mutten pysähtynyt. Kuulin hevosten hirnuvan ja näinkin jo tallirakennuksen. Sakemanni juoksi ohitseni tallin pihalle, kun itse olin vielä matkan päässä tallista.
"Hei! Oletko Newa?" kysäisin kun joku nainen käveli ohitseni. "Kyllä. Sinä olet?" Newa vastasi ja pysähtyi. Ojensin käteni. "Ruuti, Becassin omistaja", esittäydyin. Newa kätteli minua ja naurahti: "No olisihan se pitänyt heti tajuta. Tuo koira tuolla on Toivo". Nyökkäsin ja katselin Toivon puuhia. Komea koira. Olin aina pitänyt saksareista. Mutta pitkäkarvainen seksari ei ollut unelmien koirani. Jos joskus sakemmanin saisin, sen karva olisi keskipitkää.
Newa esitteli tallia minulle ja muutaman hevosenkin. "Paljon on trakehner rotuisia hevosia", totesin. Newa nyökkäsi hymyillen. "Onhan täällä myös yksi hollanninpuoliverinen, arabialainen täysiverinen... Ja hannoveri". Naurahdin ja ilmoitinkin lähteväni katsomaan Becassia tarhaan. Huomasin Toivon kävelevän mukanani. "Tuletko sinäkin katsomaan Becassia?" naurahdin ja sipaisin koiran turkkia.
Annoin Becassin viiletellä rauhassa tarhassa, kunnes vihelsin. Ori pysähtyi ja höristi korviaan. "Becass!" kutsuin hevostani. Hannoveri ravasi luokseni viskoen päätään. Huokaisin. Kiinnitin riimunnarun orin päitsiin ja avasin portin, jotta hevonen pääsisi ulos tarhasta. Becassin ollessa kokonaan ulkona suljin portin. Lähdin taluttamaan oria kohti tallia, mutta jouduin välillä komentamaan hevostani. Herra tanssahteli ja pysähteli, kun löysi muka jotain mielenkiintoista. "Tulehan nyt", kehotin oria taas liikkeeseen.
Laitoin Becassin sen omaan karsinaan. Puhdistin orin kaviot, harjasin sen kehon kauttaaltaan ja varustin. Becass tökki taskujani turvallaan. Naurahdin huvittuneena. "Ei Becass, ei ole mitään". Becass näytti jotenkin pettyneeltä. Tartuin hevoseni ohjista kiinni ja talutin sen ulos tallista. Taputin orin kaulaa ja nousin selkään. Becass liikahti eteenpäin. Napautin pohkeillani orin kylkiä ja lähdin ratsastamaan kohti maastoesterataa. Kilometri matkaa, mutta sehän ei haitannut yhtään. Lämmittelin Becassia matkalla.
Kun Becass näki esteet, alkoi sen vauhti lisääntyä. Jouduin pidättelemään kuumenevaa hevosta allani. Ohjasin hannoverin risuesteelle. Becass hyppäsi risujen läpi, ja siiten kaarsin trakehnerhaudalle. Sitten heitin pienen lenkin ja rauhoittelin oria. Suuntasin suoraan tukille, siitä alashyppyyn ja taas pieni kiekka. Ohjasin Becassin haudalle. Oli täpärällä, ettei hyppy mennyt pilalle, sillä ori hyppäsi hitusen liian aikaisin. Taas yksi lenkki ja kaikki uudestaan, mutta takaperin. Eli siis haudasta risuesteelle.
Hyppäsin vielä ojan yli ja ratsastin takaisin tallille. Pysäytin hevosen pihalle ja vein sen talliin, jossa hoisin sen perusteellisesti. Jätin orin sen omaan karsinaan, hyvästelin sen halauksella ja lähdin kotiin.
// Tällänen huono pikatarina, en panostanu nyt kunnolla tähän //